Unelmia ja valmistautumista mahalaskuun 🤭

Taas upea tämä aika vuodesta: edessä kaikenlaisia ihania ja eksoottisia kasveja ja kasvatuskokemuksia. Ensimmäiset siemenet aiempien vuosien tapaan: latva-artisokka. Hankalin ja typerin laji, jota olen tähän mennessä kokeillut. Kokeillut ja epäonnistunut. Ja tällä se kasvukausi on taas aloitettava. Pari viikkoa sitten laitoin muistaakseni 10 siementä purkkeihin. Purkit käärin kasvuharsoon kuivumisen ja kylmettymisen estämiseksi.

Kolmas purkki on kokeilu, jossa yritän saada tyttäreni kilpipiileasta haarukalla kaivelemani vauvelin juurtumaan. Se ei näytä hyvältä eikä huonolta toistaiseksi. Odotan toiveikkaana.

Lisää satohaaveita: tänään laitoin ekat chilit itämään ”pienoiskasvihuoneeseen” eli laskiaispullapakkaukseen. Noviisiaikoinani pyrin joka vuosi löytämään mahdollisimman tulisia ja polttavia lajikkeita. Nyt viisastuttuani ja vanhemmiten olen päätynyt siihen, että yritän kasvattaa sellaisia lajikkeita, joita osaan myös käyttää ruokahommeleissa.

Ei perustu mihinkään tietoon vaan omaan kokemusperäiseen käsitykseen, että nämä isot chilit sopivat minulle parhaiten. Ja tässä yksi suosikeista, rotevakasvuinen ja maltillisesti tulinen isohedelmäinen ”Piment d’Espelette”. Toivottavasti ei petä tänäkään vuonna, vaan kasvaa ja kukoistaa ja herättää ihastusta ohikulkijoissa. Jos siitä tulee yhtä komea kuin aiemminkin, laitan sen tietysti näkyvälle paikalle mökin tien puoleiselle päädylle 😊. Siis jos… 🤭

Päivät pitenevät, aamulla seitsemältä jos herää, ei tarvitse ekana mennä valoja sytyttämään. Voi kaikessa rauhassa laahustaa olohuoneen ikkunaan tarkistamaan, onko joku jo koiransa kanssa liikkeellä. Sataako? Lunta? Vettä? Mitkä ovat alkavan ihanan päivän raamit.

Iltalenkillä viiden kuuden maissa ei enää välttämättä tarvita otsavaloa tai vilkkupantaa. Hieno vuodenaika kerta kaikkiaan. Ihana lämpö, linnunlaulu, aikaiset aamut ja myöhäiset illat – kaikki kivenheiton päässä. Kaikki on just nyt hienosti, siitä kiitos ❤️

Kirsikkaluumu ja kultaherukka kukkivat

Lähestyvä kesä ja kevään ihanat tuoksut, äänet ja näkymät saivat taas ajatukset tähän tauolla olleeseen blogiin.

Juuri nyt porttini pielessä kukkii kaksi kirsikkaluumu, Kometa – nimisiä. Näky on kyllä uskomattoman kaunis, ihana, tuoksuva kukkapilvi. Ja yksittäinen kukka on todella kaunis. Toinen erityisen kiinnostava kasvi juuri tällä hetkellä on Kulta herukka (tämä pöljä ohjelma korjaa nimen tuollaiseksi). Sekin on kyllä kaunis, vaikka on olevinaan herukkapensas. Siihen pitäisi tulla muistaakseni makeat, oiskohan ollut mantelin makuiset hedelmät.

Viime vuonna siihen kylläkin tuli nuppineulan lasipään kokoiset marjat, jotka eivät maistuneet yhtään miltään. No, ehkä hän yllättää minut tänä kesänä maukkaalla ja runsaalla sadolla mikä olisi ihan sopivaa, olen saanut pensaan mieheltäni äitienpäivälahjaksi jokunen vuosi sitten ja nyt minä olen muuttunut MUMMIKSI. Poikani tyttären syntymästä on nyt noin 6 viikkoa.

Olen nyt niin ihastunut ( melko monien ohikulkijoiden tapaan) noihin Komeettoihini, että ajattelin hankkia heille seuraksi jonkun ristipölyttäjän. Huomenna alan määrätietoisesti hakemaan joko Pietarin Lahjaa tai Punaista Paronia, ensi sijaisesti toivon löytäväni Punaisen Paronin. Sopisi minulle hyvin, koska olen Jaska Jokusen innokas fanittaja.